Esittely
Minä kasvattajana
- Tutustuin rotuun alunperin Hollannissa, ja haluan kunnioittaa rodun alkuperää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta kasvatustyössäni.
- Minulle tärkeää on vaalia perinnöllistä monimuotoisuutta, elinvoimaisuutta, terveyttä, monipuolisia käyttöominaisuuksia sekä sosiaalista ja tasapainoista luonnetta.
- Katson ensin kokonaisuutta, sen jälkeen yksityiskohtia. Hyvä koira on kokonaisuus ja siinä voi olla myös pieniä puutteita. Käytän jalostukseen vain koiria, joiden pennun itse voisin ottaa.
- Harrastan itse monipuolisesti koirieni kanssa ja haluan jalostaa koiria, joiden kanssa on ilo harrastaa ja elää jokapäiväistä elämää. Olen mm. tokon liikkuri, PK-lajien ja rally-tokon koetoimitsija sekä yhdistysaktiivi.
- Haluan toimia kasvatinomistajieni tukena niin arjessa kuin harrastuksissakin.
Olen Saana Siitonen, kolmekymppinen koiraharrastaja Rovaniemeltä. Koirat ovat olleet aina iso osa elämääni nuoresta lähtien. Hollanninpaimenkoirista kiinnostuin alunperin, kun etsin itselleni sopivaa monipuolista harrastuskoiraa, jolla olisi terve ja liioittelematon rakenne ja turkki, joka olisi älykäs, miellyttämisenhaluinen ja helposti koulutettavissa. Hollanninpaimenkoirissa miellytti niiden tietty maalaismaisuus, alkukantaisuus ja se, että niitä ei tule aivan joka kulman takana vastaan.
Olin seuraillut rotua jo pidemmän aikaa, mutta asuessani Hollannissa v. 2012-2013 pääsin tutustumaan rotuun lähemmin. Vieraillessani mm. rodun kotimaan erikoisnäyttelyssä ihastuin rotuun yhä enemmän. Alunperin olin jo varannut hollantilaiselta kasvattajalta pitkäkarvaisen narttupennun, mutta sitä pentuetta ei koskaan syntynytkään. Mutkien kautta minulle valikoitui suomalaiselta kasvattajalta lyhytkarvainen uros Kiilankullan Kullervo "Uuno", josta tuli minulle luottokaveri arjessa ja monipuolinen kisakoira eri koiraharrastuslajeihin. Pari vuotta Uunon jälkeen laumaan liittyi kodinvaihtajana Uunon sisko, Kiilankullan Ilmatar "Iines". Olin jo jonkin aikaa haaveillut toisesta holskusta. Mielikuvissani minulla oli Uunoa vilkkaampi ja vietikkäämpi narttu, joka mielellään olisi suhteellisen pienikokoinen ja tumma väriltään. Kun Iines päätyi etsimään nopealla aikataululla uutta kotia, totesin sen vastaavan täydellisesti etsimääni.
Jossain vaiheessa minulle tuli myös ajatus, että täytyy saada karkkari. Olin haaveillut joko kolmannesta holskusta tai pienikokoisesta terrieristä, ja Saara täytti täydellisesti kummankin tarpeen. Se on paimenkoira, mutta terrierien tapaan temperamenttinen "iso" koira pienessä paketissa. Saara on opettanut minulle yhtä sun toista ja perehdyttänyt minut karkeakarvaisen holskun omalaatuiseen mielenmaisemaan. Sen ansiosta ymmärrän yhä paremmin koirien laumadynamiikkaa ja elekieltä, ja sen suurin vahvuus on itsevarmuus kaikissa tilanteissa. Saaralla onkin oma fanikuntansa, joihin pieni suurisydäminen pörrönaama on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen.
Minulle hollanninpaimenkoira on yksi rotu, jolla on kolme karvamuunnosta, joilla jokaisella on omat ominaispiirteensä. Pidän niistä kaikista, ja minusta eri karvamuunnosten luonneominaisuudet tasapainottavat toisiaan hienosti laumassa. Paimennusharrastuksen myötä olen oppinut huomaamaan sen, miten tarkoituksenmukaisia hollanninpaimenkoirien ominaisuudet ovat niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen, sekä tietysti muihinkin harrastuksiin. Haluan vaalia rotutyyppiä ja edelleen niitä samoja ominaisuuksia, joihin ihastuin tässä rodussa yli kymmenen vuotta sitten. Toivoisin, että rotu säilyy tulevaisuudessakin terveenä, liioittelemattomana ja monipuolisena käyttökoirarotuna, joka sopeutuu monenlaiseen arkeen ja olosuhteisiin.
Olen harrastanut omien koirieni kanssa monipuolisesti eri lajeja. Olen rally-tokon ja PK-lajien koetoimitsija sekä tokon liikkuri. Olen vetänyt muille harrastajille muun muassa näyttelytreenejä, rally-tokoa, tokoa sekä PK-lajien koulutuksia. Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta, mitä koiran kanssa voi tehdä. Ajan myötä jäljestäminen, tottelevaisuuden treenaaminen ja paimennus ovat muodostuneet jossain määrin lempilajeikseni. Erityisesti pidän sellaisista lajeista, joissa koiran luontaista käyttäytymistä ja vaistoja hyödynnetään, esimerkkinä jäljestys tai paimennus. Nautin pitkäkestoisista maastotreeneistä, luonnossa liikkumisesta ja itsensä haastamisesta koiran kouluttamisessa. Näyttelyissä pidän siitä, miten saada aikaan vaikutelma, että koira esiintyy luonnollisesti ja itsenäisesti, vaikka kyse on myös pitkälle viedystä koulutuksesta ja koiran hallinnasta. Näyttelyreissut ovat myös hauskoja hetkiä ystävien parissa ja vastapainoa tavoitteelliseen treenaamiseen ja metsässä rämpimiseen, vaikka kaikkea näyttelyihin liittyvää en allekirjoitakaan. Sanoisin, että minulla on myös hyvä koiranlukutaito, mistä on minulle paljon hyötyä eri harrastuksissa, muita kouluttaessa ja myös koirien kasvatuksessa ja niiden ominaisuuksien arvioimisessa.
Olen toiminut rotua harrastavan yhdistyksen Suomen Hollanninpaimenkoirat ry:n hallituksessa ja jalostustoimikunnassa v. 2019-2021. Ilokseni voin todeta tuntevani koko joukon ihania holskuihmisiä sekä Suomessa että ulkomailla. Minulle yhteistyö eri kasvattajien ja rodun harrastajien kanssa on kullanarvoinen asia, sillä näin pienilukuisen rodun kasvattaminen yksin olisi todella vaikeaa ja kallista. Minulle ei oikeastaan ole niin merkitystä, että tuleeko joku pentue minun vai jonkun muun kennelnimelle, vaan rodun etu on minulle ensisijainen.
Olen suorittanut Kennelliiton Kasvattajien perus- ja jatkokoulutuksen. Raitapaimenen-kennelnimi minulle myönnettiin v. 2020. Ensimmäinen kennelnimelleni syntynyt pentue oli pitkäkarvainen ja se syntyi vuoden 2020 lopulla.
Tervetuloa vierailemaan kennelini sivuilla, vastailen mielelläni rotuun ja kasvatustoimintaani liittyviin kysymyksiin.
