Selma tulla tupsahti meille Tsekistä kesällä 2024. Olin seurannut Selman kasvattajaa Evaa jo vuosia kiinnostuneena, sillä hän itse kilpailee omilla kasvateillaan paimennuksessa ja on kasvattanut useita erinomaisia pentueita. Hänen koirat myös elävät isossa laumassa ja ovat todella sosiaalisia ja tasapainoisia työkoiria. 

Kun kuulin, että Selman emälle päätettiin käyttää Uunon Saksassa asuvaa poikaa, niin eihän sellaista tilaisuutta voinut ohittaa. Uunon Saksassa olevasta pentueesta olisin jo aikaisemmin halunnut itselleni koiran, mutta se ei ollut siihen aikaan mahdollista. Selman kohdalla palaset loksahtivat paikalleen, varsinkin kun pentujen luovutus sattui juuri sopivasti kesälomani aikaan.

Selma ei ollut missään nimessä järkevin tuonti sen takia, että minulla on jo ennestään Uunon jälkikasvua kasvamassa. Toisaalta taas se oli täydellinen tuonti, sillä tässä pentueessa yhdistyy minulle tuttuja linjoja ja monen monta koiraa, joita pidän erinomaisina rotunsa edustajina. Alunperin Selman oli tarkoitus mennä sijoitukseen, mutta enhän minä raskinut sitä mihinkään laittaa, vaan Selma jäi kotiin kasvamaan.

Selma on varmaan yksi reippaimmista pennuista, joita minulla on ollut, vaikka toki kaikki pentuni ovat olleet rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita. Se menee kaikkialle häntä iloisesti heiluen, aurinkoinen ilme kasvoillaan. Sillä on todella kauniit suuret silmät ja erittäin valloittava ilme. Nään siinä jo nyt paljon ominaisuuksia, joista ajattelen, että ne ovat tarkoituksenmukaisia etenkin paimennukseen. Selma on vilkas, älykäs, tasapainoinen ja helposti ohjattavissa, mutta siinä on myös pieneksi pennuksi paljon omaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Kasvattaja kutsuikin Selmaa leikkisästi lohikäärmepennuksi, koska sillä oli aina jotain omia kujeita meneillään. Šelma tarkoittaakin Tsekin kielellä petoa.